Ihanaa tammikuista iltaa/yötä/aamua/päivää, milloin ikinä luetkaan tätä postausta. Mä oon tällä hetkellä aika onnellinen, koska oon miettinyt kolmee pientä sanaa koko päivän. Oon tänään vaan hymyillyt itsekseni ympäri Kurkimäkeä. Voin kuvitella, miten tyhmältä olen näyttänyt. Tää liittyy vahvasti siihen, kun tuun iloiseksi pienesti asioista. Hassua tässä on se, että tapahtuneesta on melkeinpä jo yhdeksän kuukautta aikaa. Ihmiset ympärilläni on paras asia, mitä tiedän omistavani. Edes jossain sanan merkityksessä, koska en voisi kuvitella eläväni yksin.
Joskus sattuu olemaan päiviä, kun kaipaa omaa rauhaa. Tänään oli sellainen päivä, takana oli ollut rankka työpäivä. Mä kattelin erään TV-ohjelman tuottarii ja melkei nukahdin. Onneksi en nukahtanut, mutta oma aika tuli tarpeen. Välillä on ihana ehtiä pysähtymään hetkeksi ja nauttia hiljaisuudesta. Erityisesti, kun meillä oli asunto tyhjänä tänään. Mun tälläisten tyhjän asunnon -iltojen viettotapa vaihtelee laidasta laitaan mm. välillä saatan nauttia musasta täysillä, kokkailen jotain superherkkua itselleni, kaunistaudun tai joko vaan nautin hiljaisuudesta ja katon TV. On ihanaa välillä kutsua itsensä kylään ja nauttia itsensä seurasta. Tänään vietin laiskasti aikaa, mutta uskon tämän korjaantuvan taas viikonloppuna. Nimittäin olen lähdössä nauttimaan tosi kiireisestä ja ihanasta ajasta Monikan kanssa Kouvolaan, ja siellä meitä odottaa Iida.
Kaikille ihanaa viikonloppua, ja muistakaa välillä ottaa aikaa itsellenne. Sitä jokainen ihminen tarvitsee, minäkin. Nimittäin ensi viikon aion melkein kokonaan lomailla vaan. Paitsi muutamat ihkaoikeat testikuvaukset mahtuvat alkuviikolle! Olen innoissani :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa tänne risut ja ruusut!
Linkitäthän oman blogisi, jos sinulla on sellainen?