Osio osiolta

Mun piti tehdä postaus, miten teen ton kiharapilven hiuksiini. Kuitenkin jouduin väsää kiharat tällä kertaa kamalalla kiirellä, koska kylppäriin oli jonoa. Lopputulos on nyt ihana kiharapilvi, mutta kolme palovammaa rikkaampi. Monika oli tosi ihana, ja päädyttiin siihen lopputulokseen että kiharrin on mun. Hinta on vielä hieman epäselvä. Uskon, että päästään yhteisymmärrykseen. 

Kello on jo puoli 1, mutta olen ehtinyt käydä hoitamassa työpäiväni pois alta.  Olen tyytyväinen olen kuunellut jokaisen asiakkaan murheet ja ilot. Olen myös löytänyt esikuvani, jota haluan muistuttaa joskus 55 vuoden päästä. Tarkoittaen sitä, että olen vanha, hauska ja vaikea. Olen kahta jälkimmäistä jo, mutta tänään tämän mummon luonne oli niin piristävä. Kotihoidossa on mun mielestä parhaat puolet ovat asiakkaat, koska ne vaihtelee laidasta laitaan. Laitoksissa välillä tuntuu olevan kaikki aivan omassa kuplassa, eikä niihin pääse oikein käsiksi. Tällä ilmaisulla tarkoitan sitä, että ei pääse tutustumaan kunnolla asiakkaaseen sillä se on siellä kuplassaan. Rehellisesti sanottuna, mistä mä tiedän. Oon ollut reilu 5 viikkoa ainoastaan laitoksessa. En koe sitä osa-aluetta omakseni, mutta en koe sitä huonona asiana. Nimittäin kotihoito on aina tuntunut omalta hoitopuolelta. 

Vaikka kirjoitus käsittelee, hoitopuolta en ole siltikään unohtanu kauneusalaa mihinkään. Erityisesti tänään se oli puheenaiheena erään rouvan kanssa. Keskustelimme bodypaintingista ja hiuksistamme. Kaikki lähti rouvan puhuvan kampaamo MAKERista.. hmm. :). Ens viikolla pääsen taas hyödyntämään taitojani tällä saralla, joten odotan innoillani sitä. Ihanaa viikonloppua kaikille!