Sanoja

Tiitu 29.8.1993

Kuulostaa hassulta, kaikki pitää mua aikuisena. En pidä itteeni aikuisena, koska mulla on välillä vaikeeta tehdä valintoja. Kuitenkin tunnen jollain tapaa olevani aikuisempi, kuin vuosi sitten kesällä valmistuessani.

Oon kuitenkin huomannut kaikki ei tuu itsestään, täytyy ottaa askel rohkeasti eteenpäin ja vastuu omista sanoista sekä teoista. Kukaan ei voi päättää sun puolesta, kuka oot ja mitä tunnet. Sä oot vastuussa molemmista. Pitkälle pääsee, kun on oma itsensä ja muistaa pysyä omana itsenään.

Pakko myöntää, että se ei ole myöskään aina helppoa. Varsinkin, jos oma tie on vielä löydettävänä.

Tiitu -08

Mä koen olevani aivan eri ihminen, kuin kuusi vuotta sitten. Silloin mä olin kaikkea muuta, kuin tämän päiväinen Tiitu. Ylläoleva kuva heijastaa aika lailla niitä ajatuksia, mitä ajattelen siitä ajasta. Silloin olin todella arka, hiljainen ja koulukiusattu. Enkä mä osannut oikein sanoa, kuka mä oon. Eikä mulla ollut oikein kavereita.

Kaikki nää ajatukset mulla oli ilmassa itsestäni ennen, kun täytin 15-vuotta. Kuitenkin 3 päivää sen jälkeen huomasin, että olin löytänyt asian. Asian, mistä ihan oikeasti nautin. Tämä tiivistää aika lailla olennaisen, niistä asioista. 15-vuotiaana pitkästä aikaan minusta tuntui siltä, että olen saamassa elämääni ystäviä.

En olisi sinä päivän uskonut, että eräästä niistä tytöistä tulisi niin läheinen.

2007 

Ystävyys oli uusi asia minulle. Aivan uudenlainen tunne, mitä en ollut kokenut enää muutamaan vuoteen. Pelotti, mutta halusin tarttua rohkeesti siihen. Olin tuon tytön kanssa aivan erilaisia luonteeltamme. Olen pian tuntenut tuon henkilön jo kuusi vuotta.

Kutsun häntä parhaaksi ystäväksi vielä tänäkin päivänä, vaikka hänen tavat, asenne ja jutut välillä ärsyttääkin. Häntä varmasti myös minun jutut. Silti tulemme juttuun, olemme nauraneet tällä viikolla kamalasti. Niin paljon, että olen kolautellut paikkojani  milloin mihinkin. Etten yhtään ihmettelisi, että olevani mustelmilla.

Ystävyys on ihana asia, kun siihen uskaltaa tarttua. Ei pelkää vaan luottaa rohkeesti eteenpäin.

2010

En tiedä vieläkään, mikä haluaisin olla isona. Enkä rehellisesti sanottuna, kun hain yhteishaussa. Se haku määrittelee loppupeleissä, mitä sä haluat ja kuka sä oot. Mä kuitenkin oon aina ollut, äidin tyttö. Joten eräs valinnoistani, oli äidin valinta.

Se ratkaisevin valinta, nimttäin lähihoitaja linja. Se ei ole tuntunut omalta jutulta, mutta tällä hetkellä se tuntuu. Ainakin nyt. Olen kasvanut hoitajana, omasta mielestä. Kuulin myös muutamalta työkaverilta, että olen kasvanut tämän vuoden puolella. Hassua, mutta tuntuu hienolta. Mua jännittää, maanantaina alkaa uusi polku tällä saralla. Iskä kysyi tänään jännittääkö.. Vastasin ei, mutta tuntuu siltä että Iskä aavisti mun jännityksen.

Elämä on täynnä valintoja ja uskon, että jokaiselle löyyy oma polku mitä pääsee kulkemaan. Tuntuu, että mä löydän kanssa vielä omani.

2011 

Onnellisuus on yksi hienoista asioista, joita omistan. Onni ei vaadi montaa asiaa. Hymy on yksi asia, millä saa paljon aikaa. Ilahdun, kun nään itselle rakkailla ihmisillä hymyn kasvoilla. Se saa, mut hymyilemään silloin kun itkettää.

Onni muistuttaa hienoista asioista elämässä. Sekä ihmisistä, jotka tuo onnea elämään. Ennen oli vaikea olla onnellinen, koska ei muistanut miltä onni tuntuu. Nyt tiedän, että se tuntuu ihanalta. Ihan, kuin perhosia olisi vatsassa.

2012

2012

2012

2013

Tän postauksen pointtina oli kuitenkin kertoa teille, kuinka mä oon kasvanut vuosien varrella sekä kuinka onnellinen mä olen tällä hetkellä. 

Mä oon vieläkin temperamenttinen, mutta osaan käyttää sitä kohtuudella ... (:D läheiset voi olla montaa mieltä), osaan sanoa vastaan, löytyy omaa tahtoa, sosiaalinen ja  oon päästänyt mun möröistä irti.

Mä oon vain mä. Mä en tarvitse muiden mielipiteitä, jotta tykkäisin itsestäni. Carrie Bradshawia lainaten "ehkä minulla on arpia, mutta olen valmis elämään elämääni". Tai jotain sinne päin, en oikein keskittynyt täysillä. Nimittäin rustasin tätä samalla

t. synttärisankari puolen yön jälkeen.