Näillä teillä sydän tuntee

 

Terveiset mun äidin luota, tulin tänne hengailee. Ja viettää aikaa, mutta se ei voi joustaa sen päivittäisestä aktiviteetistä. Joten sain pienen postaustauon. 

Oltiin lauantaista puhuttu pitkään, että haluttais kamalasti lähteä Naantaliin. Monikan isä vahvisti vähän ennen puoli kasia, tilanteensa. Joten dialogi Laajiksessa meni näin "Monika lähdetäänkö"... ei mennyt kuin pari sekunttia "lähdetään". Päiväkummun kautta hakee navigaattori ja mulle hattara kouraan, jonka ehdin syödä ennen autolle menoa. Kiitos Ropsu. Harmitti kamalasti, ettei Monikan vanhempien suusta tullut sanoja "v*tun tyhmät" .. tällä kertaa jouduttiin tyytyyn sanoihin "helvetin tyhmät". Ne sanat kruunaa AINA meidän extemporereissut rehellisesti sanottuna.

Naantali oli kaunis kaupunki, kun saavuttiin sinne. Matka oli leppoisa mä viestittelin Annun kanssa ja yritin saada selvää viesteistä parhaani mukaan. Onneksi neiti tajus jossain vaiheessa laittaa mulle videolla asiansa. Määränpäässä meitä odotti Annu, Noora ja Janina. Oon nähnyt viimeksi Janinaa yli 5 vuotta sitten, joten oli tosi mukava nähdä sitäkin! Sisälle mentiessämme törmättiin heti Söpö-Ihana-Pikku-Mikaan. Jätkä tyyliin repes nauruun heti nähdessään meidät... Aika kiva vastaanotto. Nähtiin myös Jannea, Mikkoa (=Carlos) sekä Makea. Arttukin kulki ohi.

Keikka oli normaali ei tullut Leikkiä Vain, koska me oltiin yleisössä. Arttu on kertonut, että ei vedä sitä meidän ollessa keikalla. Pitäiskö toi ottaa kettuiluna. Oltiin täysillä mukana kehitin omia koreografeja. Tällä kertaa tyydyin vapaan viikonlopun kunniaksi laulamaan tuntematonta potilasta, en omaa versiota hoitajasta. Olihan siellä hääpari, joka oli mennyt naimisiin aiemmin. Oli niin ihana ajatus, kun Arttu kertoi esiintyneensä myös niiden häissä. 

Keikan jälkeen mentiin ulkopuolelle juttelemaan meidän kamujen kanssa. Eli siis Maken ja Mikan. Ne on hauskoja jätkiä, myös Janne. Se yllättyi, kun ollaan jaksettu käydä nyt pidemmillä keikoilla. Ikävä totuus on se, että pyydettiin niitä palaamaan Shamrockkiin mahdollisimman pian keikalle. Carlos oli ainut, jonka kanssa ei juteltu oikein mitään. Makekin koetti pitää meidän eessä pokkaa, mutta oli hellyyttävä. En oo ikinä nähnyt niin hyvää imitoijaa. Muistan nyt paremmin, miksi se on aina ollut porukan apina. Maken sanoin vuodet menevät nopeasti... 

Meillä oli huikee hauska reissu! Kiitos Monika, Annu, Norre ja Janina. Sekä Arttu bändeineen. 

Kesä 2013 on huikea, ja täynnä uskomattomia live-esiintyjiä.. Oon pahoillani, että tää viikko taitaa kulua näiden musiikkiaiheisten postausten parissa.