Koska olen tyttö

Oon oppinut nauttimaan jokaisesta pienestä hetkestäkin täysillä, koetan vaan tätä tapaa oppii edelleen.

Yritän elää päivä kerrallaan enkä stressaa tulevasta. Multa kysyttiin maanantaina, mitä aion tehdä jatkossa. Rehellisesti sanottuna ensimmäistä kertaa mulla ei ole mitään tietoa, mitä tuun tekemään syyskuun alusta. Jollain tapaa mua pelottaa suunattomasti tulevaisuus, mutta tiedän varmasti tuun löytämään juttuni vielä. 

Oon ihminen, joka tykkää kokeilla uusia juttuja. En osaa pysähtyä aina paikoilleni miettimään, mitä oikeesti tahtoisin tehdä. Mua kiehtoo monenlaiset jutut, tykkään työskennellä yksin mutta tarviin porukkaa ympärille. Johon turvautua tiukan paikan tullessa. EN kuitenkaan tykkää, jos mun tekemisiä kytätään. Joten oon todennut kotihoidon tällä hetkellä hyväksi työympäristöksi. 

Meikkaajapiirit on oma juttunsa, joista en aio nyt kertoa enempää. Oon kuitenkin tyytyväinen itteeni ja tiedän mun läheisten olevan ylpee musta. Kaikki se, mikä merkkaa mulle tällä hetkellä niin paljon. Voisin rutistaa jokaista mulle tärkeetä ihmistä. Harmittaa, että en voi/osaa sanoa sitä jokaiselle ihmiselle joille haluaisin. 

Mä haluan voin kertoa, että mun elämä on tällä hetkellä hetkistä. Kaipaan elämääni jotain uutta, mutta en tiedä vielä mitä. Annan elämän mennä eteenpäin omalla painolla elokuun loppuun. Ja nautin elämästäni täysillä. Myös mun jokaisesta vapaapäivästä, mitä mulle kertyy töissä. Eli huomisesta nauttien täysillä vaan. Sitäkään en tiedä, mitä aion tehdä. Ainakin varmasti keittää kaurapuuron.