Kolme muskettisoturia

Kysyttäessä mun elämän parhaita puolia vastaisin onnellisuus, koska se on niin iso osa mun elämää. Se ei oo yhdestä asiasta koostuva, vaan liitän siihen kaikki mun elämän asiat joista tuun onnelliseksi.  Oon päättänyt kuitenkin rajata tän postauksen aiheen mulle rakkaisiin ihmisiin, joita kutsun parhaiksi ystäviksi. Tuntuen siltä, että mun elämä ei olisi samanlaista ilman näitä ihmisiä. Hassuinta on se, että oon tutustunut molempiin samoissa piireissä. 

Mulla on kaks parasta ystävää, joita voisin kutsuu millä muilla nimillä. Iida on kuitenkin mulle, kun kadonnut pikkusisko ja Monsku vuorostaan isosisko. Molemmat täydentää mua ihmisinä niiin hyvin, että alan miettimään mistä näitä juttuja tulee?! Ollaan opittu tuntemaan Abreun kautta, enkä kyllä sillä kadu. Yhdessä vietetty aika tuntuu siltä, että olisin tuntenut molemmat aina. Kaikkein helpointa ei kumminkaan oo olla molempien ystävä. Kinasteluilta ei voi välttyy tyttöjen kanssa, mutta niiden kanssa aika ei koskaan tunnu tylsältä. Jokainen hetki tuntuu niin hauskalta, että naurulta ei voi välttyä. 

Tää on niiiin parasta oikeesti meissä kolmessa :D. Tän huomaa lähes aina, kun jutellaan kasvokkain tai melkein päivittäin What's App's meidän keskustelussa. Jos joku kertoo jotain, niin sitten kaks kommentoi asioita lähes samoilla sanoilla. Joskus sain kuulla tytöiltä siitä, kun sanoin joka asiaan "jep". Toimii myös teoissa aika hyvin, että toinen lähtee toisen juttuun ja kolmas pitää vaan ylipuhua mukaan. Esimerkkinä se, että yöjonotus Jumpin haalareita varten ... No kieltämättä olihan se kokemusta, enkä mä osaa vaan tytöille sanoo ei. Monika osaa sanoa ei, se ei innostunut muutama vuos mun ja Iidan pullan teko ideasta. Kuitenkin me oltiin päätetty pitää Iidan kanssa pintamme ja leipoa pullat kiitokset kuluneesta vuodesta. Ne oli jätti menestys. Eiköhän meiät oo Iidan kanssa luotu kaulimen varteen!? 

Meidän kolmen ensimmäinen kunnon pitkä keikkareissu sijoittui kauniisti kesä viikonlopulle, jolloin oltiin Ristiinasta lähdössä jatkamaan matkaa. Kaiken huippu oli, että päädyttiin kauniille Heimarin rannalle. Törmättiin siellä meitä hieman vanhempiin miehiin, jotka ei oikein digannu meikäläisistä. Meitä yritettiin häätää kesken kauniin kesäyön pois järvestä. Katottiin pitkiin, kun mä(?) taisin saada idean jahdata ankkoja... Jäätiin kuitenkin niiden miesten mieleen ja meidät palkittiin yhdellä siiderillä ja makkaralla. Niin mukiin menevä reissu, että vielä seuraavana päivänä Korialla kuultiin kuittailua tästä. Arvaatteko jo, keistä on kyse? 

Mulle rakkaita muistoja tyttöjen kanssa on kertynyt milloin missäkin, nimittäin eräs syyskuinen iltapäivä Vuosaaressa on jäänyt vahvasti mieleen. Iida oli täällä käymässä ja M oli tiellä tuntemattomilla, joten päätin ylpeänä esitellä Iidalle Vuosaaren nähtävyyksiä. Uskon, että silläkin jäänyt vahvasti mieleen ne kauniit Vuosaarelaiset kerrostalot ja puistonäkymät. Kieltämättä toivon, että nää tyhmät jutut ei tuu koskaan jäämään pois meidän ystävyydestä. 

Kuva, joka kertoo kaiken olennaisen meidän kolmen ystävyydestä. Näitä syntyy taukoamatta, onneks ollaan osattu ottaa melkein aina jokainen mukaan meidän juttuihin. Kieltämättä päätin, että ens PUTOUS -kaudella me saadaan Monikakin nauramaan. Viime kerralla se ihmetteli Iidalle, miten voitiin nauraa koko ohjelmalle. Ehkä mun ei pidä kertoa teille kamalasti näitä juttuja, koska näitä ei tajua.

Kiitos tytöt jokaisesta hetkestä, mitä ollaan koettu yhdessä. Ei kasvata liian vakavasti aikuisiksi vaan nautitaan nuoruudesta kaikki yhdessä <3.

C41 M-P, P-M, Tiitu kuittaa Murtovaarasta.