Me ollaan tunnettu reilu 5,5 vuotta, näihin on mahtunu paljon. Ollaan koettu vähän kaikkea yhdessä, toisinaan Monika tuntuu myös isosiskolta. Me käytiin yhdessä amis, sekä hengailtiin kolme vuotta samalla luokalla. On ollu haasteita koulussa käymisessä mm. Tallinnan reissut anatomian tunneilla, kuitenkin selvittiin siitä ja ollaa nyt oltu 9 kuukautta lähihoitajii laillisesti. Nyt samassa työpaikassa... Jee. Sekä yhteenmuutto, no kaikesta selvitään.
Syksy oli rehellisesti sanottuna vaikeinta aikaa, mitä oon eläny ystävyyden parissa. Pakko myöntää, että koulu oli raakaa pelii sillä puhuin taukoamatta siitä ja annoin työharjoitteluiden tulla edelle. Ihmettelen välillä, että kuinka pääs käymään. Sillä oon ollu melkei aina, että "mikään ei tuu meiän edelle" -tyyppi.. Kaiken huippu oli, että ryssin myös yhen 22h'n Tallinnan reissun. Niin lahjakkaasti, että siitä seuraava viikonloppu oli henkisesti tosi raskas. Kieltämättä ihan ku oisin silloin menettänyt jotain todella rakasta.
Oon nyt panostanut jälleen ystävyyteen ja koetan hillitä mun vaihtelevia tunneskaaloja. Sillä ne heittelee aika lujaa ja eikä oo mitää nättiä ku kaks vahvaa persoonaa alkaa keskustelemaan:D. Enkä yhtään ihmettele Annan reaktioo, meidän muutosta. Mä voin vaikuttaa siltä, että en osaa sanoa vastaan. Kieltämättä välillä muakin yllättää omat tunteenkuohunnat. Tää yhteenmuutto tulee olemaan jännittävää, sillä molemmilla on omii mielipiteitä asioista ja eikä molemmat haluuu antaa periks.
Meillä on ollu ehdottomasti myös hyviä hetkiä näiden vuosien varrella. Rakastan Monikan kanssa yökyläily hetkii, koska silloin ollaa päästy herkuttelee usein fiestasalaatilla sekä muilla jutuilla. Monikan kanssa ei oo koskaa tylsää, se aina yrittää myös parhaansa ja lähti juhlimaan meikän 18v synttäreitä 40 asteen kuumeessa. Oltiin niitä juhlimassa Vuosaaren paikallisessa, mutta mulle riitti mun parhaan ystävän seura sinä iltana. Ollaa aina oltu lahjakkaita tytsyi koulussa, mutta välillä on joutunu ottaa omaa lomaa. Milloi ollaa oikeesti tarvittu enemmän toista ku mitään, milloin ollaan haluttu ollaa kattoo musikaalii eturivistä tai haluttu olla keikalla eturiviin jonottamassa.
Kaikkein paras reissu on ollu ehdottomasti melkei pari vuotta sitten Lahden Finlandia -klubilla ollu Abreun keikka. Mä sain porukoilta täys tyrmäyksen lähtee sinne, joka oli vastauksena EI. Kuitenkin Monika sai ylipuhuttua mut sinne ja ilmoitin Äidille lähteväni Lahteen. Äiti ei sanonu mitään, kaikki meni pitkälle asti putkee. Kunnes mun pikkuveli laitto viestii iskän tietävän mun pikkureissusta. Onneks oltii jo tulossa Lahdesta takaisin Helsinkiin. Tilanne selvis kuitenkin aika pitkälle mun selittävän, että oon nuori ja silloin kuuluuu tehdä tyhmiä asioita :D. Reissuun oltiin päätetty vain lähteä 20 tuntia ennen keikan alkua ja 7 tuntia ennen Monikan työvuoron alkua.
Hirveimpänä pakko myöntää toi viime talven Tallinnan reissu, enkä ees haluu kertoo sitä täällä.
Mä alan nyt rauhottumaan ja fiilistelemään sitä, että mut valittiin TVOF -tutkimukseen??????
<3
VastaaPoista<3
VastaaPoista