23. maaliskuuta 2013

Äiti


Mun elämän suurin tukija on aina ollut mun äiti. 

Kieltämättä oon ollut välillä aika raskas myös. Mä en aina luovuta helpolla. Ja välillä tyyliin me kaikki kommunikoidaan toisillemme äidin kauta. Nimittäin ei haluta pahoittaa toistemme mieltä ja mulla on myös tulinen luonne.. Onneks voin sanoa, että oon pikkuhiljaa oppinut hillitsemään itteeni. Ehkä äidin rauhoittava ote mun kasvatuksessa on ollut olennainen tekijä. On ihmisiä, jotka vois olla niin montaaa eri mieltä kaikesta.

Äiti on aina pitänyt mun puolta silloinkin, kun oon ollut maailman hankalin. Se tajuaa, kuinka paljon haluan tavoitella omia unelmia. Eikä oo seissyt niiden tiellä ja keksinyt aina keinon, miten niihin päädytään. Sillä on paljon ideoita ja tavotteita tärkeimpänä varmasti se, että meillä lapsilla on hyvä olla. On monta syytä, miksi arvostan mun äitiä. 

Se seisoo meidän takana ja takaa, että unelmat toteutuu. 
Eikä lähde meidän paskan jauhamiseen, vaikka riideltäis Tonin kanssa. 
Sillä on välillä puhelin hukassa, mutta soittaa aina heti perään takaisin. 
Se on käsittämättömän kärsivällinen ja rauhallinen. 
Sillä on iso ja ihana sydän. 

Okei okei, rakastan mun koko perhettä ihan älyttömästi. Vaikka oon kironnut mun isän ja pikkuveljen jo 38582 kertaa kuuhun. Me ollaan bändi, ja Nelli täydentää sitä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa tänne risut ja ruusut!
Linkitäthän oman blogisi, jos sinulla on sellainen?