Mun rakkaalla pikkuveljellä on tänään nimipäivät, ja tajusin just eilen kuinka rakas se on mulle loppujen lopuks. Puhun toisinaan tosi vähän ihmisille, että mulla on pikkuveli. Ellei erikseen kysytä oonko ainut lapsi jne. En tiiä, oliko Lasse viime vuonna tosissaan mutta sekään ei ilmeisesti tiennyt Tonin olevan mun pikkuveli. Kyseinen kuva on otettu Tonin konfirmaatiosta ja mun 17-vuotis synttäripäivänä. Oltiin niihin aikoihin lähes samanpitusia, mutta..... nyt 2,5 vuoden aikana Toni on mennyt reilusti mun yli. Vaikka meidän parhaimmista lapsuusvuosista on jo reilu 10 vuotta aikaa silti, aika kuultaa muistot aina.
Parhaiten mulla on jäänyt mieleen meidän eräs kesälomapäivä, kun raahattiin telkkari mökin pihalle. Jotta saatiin nauttia kauniista kesäpäivästä ja pelata uutta Crashia. Oon kiitollinen, että saan olla just Tonin kaltaisen pojan isosisko. Vaikkakin meillä on ollut nuoresta asti riitoja, mutta silti oon saanu opettaa sille esim. enkkuu ja matikkaa. Oon ollu varmaa kamalan hankalin opettja, koska aina hermostuin pienestä. Silti sillä on jääny molemmat aineet päähän. Vaikka ei olla enää niin läheisiä, kun joskus silti mua surettaaa ajatus sen inttiin lähdöstä. Se lähtee jo heinäkuussa lähes heti valmistumisensa jälkeen, eikä se oo enää se pikkupoika.
Haluun vaan kertoa teillekkin, että omistan maailman parhaimman pikkuveljen. On hetkiä, milloin sen oikeesti tajuu. Onneksi sisaruus on asia, mitä ei saa poikki sanoilla tai millään. Sillä se on kyllä rikkaus, jota voi vaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa tänne risut ja ruusut!
Linkitäthän oman blogisi, jos sinulla on sellainen?