Uusi alku, Arjen pieniin asioihin.

Pienen syksyn laiminlyömisen jälkeen, päätin ottaa tänne blogiin uuden aloituksen paremmalla menestyksellä. Nimittäin kiireisen syksyn jälkeen on hyvä aloittaa tänne kirjoittamaan ahkerasti ja pohtia, niitä elämän tai arjen pieniä asioita. Elämässä on paljon suuria kysymyksiä, mitkä ihmetyttää mua. Ne on aiheita, mitkä puhututtaa paljonkin. Ainakin mua, mutta tiedän mulla olevan välillä huono huumorintaju eikä ihmiset ymmärrä mua. No poikkeuksia on, koska Lasse tiesi mitä putsku on.  Haluaisin kuitenkin pohtia täällä isompia kysymyksiä mm. Miksei ilotulitteita voida myydä varauksella, jotta nouto tapahtuisi vasta 31.12? Nimittäin koirat kärsivät niiden ampumisesta. Tai olisiko Helsingissä kotihoidossa olevilla ikääntyvillä ihmisillä mahdollista saada puheterapeutin apuja kotikäynteinä? 

Seuraavat 2 kysymystä on vaivannut mua jo hetken, jälkimmäinen tosin jo parisen kuukautta. Ajattelin ehkä kirjoittaa siitä, jonkin asteen postauksen. Onko teillä puheenaiheita, mitkä puhututtaa teitä. Eikä harmiksi puhuta koko kansaa? Välillä ihmisillä on monenmoista ajatusta, eikä niistä usein puhuta. Kuitenkin nyt haluan kuulla, että minkälaiset asiat painavat mieltä siellä päin ruutua? 

Toivotaan, että tää blogi saa virtaa näin uuden vuoden kunniaksi. Myönnetään, enkä ole kääntämässä tätä täysin kauneushömpäksi, vaan jatkossa on pohdintotekstejä, musiikillisten löytöjen kertomista, mun aivotonta  juttujen jatkoa sekä arkisia postauksia niistä pienistä asioista.

Lopuksi näin voisin kuitenkin kertoa, että olen 20-vuotias lähihoitaja. Kaiken lisäksi melkein valmis meikkaaja-maskeeraja huom. tähän ammattiin et ole koskaan valmis. Lempitavarani on kalenteri, mihin saan kirjoittaa lähes kaikki ajatukseni. Tärkein omistani asia on ystävyys, koska ilman ystäviäni en olisi sama ihminen. 

Uuden alun kunniaksi, käytän loppuun isältäni saamaa nimeä tänä aamuna.

Tipu